Jostain luin, että ennen laihdutuksen aloittamista olisi hyvä miettiä (ja kirjoittaa) syitä, miksi pitäisi laihduttaa ja miksi on päätynyt tilanteeseen jolloin laihduttaminen on väistämättäkin edessä.

Itse olen aina ollut pullukka pullahiiri, aivan kakarasta asti. Vanhempieni erottua isäni alkoi lellimään minua, sain aina herkkuja kun halusin - ja minähän halusin. 11-vuotiaana painoin jo 70kiloa, ja vuoden myöhemmin tajusin olevani reilusti ylipainoinen. Alle vuodessa laihdutin itseni 46kiloon, ja pysyin muutaman vuoden ns. normaalipainon rajoissa, välillä rajan alapäässä ja välillä yläpäässä. 15-vuotiaana aloin jälleen pyöristymään, sain järkyttäviä ahmimiskohtauksia ja herkut maistuivat jälleen enemmän kuin laki salli.Teininä ei enää liikuntakaan juurikaan kiinnostanut, lopetin ratsastuksen 16-vuotiaana ja aloin viettää aikaa neljän seinän sisällä lukien. Täysi-ikäiseksi tultuani aloin tarkemmin miettiä ahmimiskohtauksia ja puhuin vihdoin niistä lääkärien ja psykologin kanssakin. Minulla diagnosoitiin BED. Jatkoin edelleen lihomista, välillä yritin laihduttaa ja liikkua, välillä ahmiminen vei voiton.

Nyt, kaksnelosena, reilusti ylipainoisena ja huonokuntoisena, vuosia jatkunut masennus on ohi ja haluan olla oman elämäni herra. Haluan kohottaa kuntoani ja pudottaa painoa terveellisempiin lukemiin. En aio masentua satunnaisista ahmimis- ja herkuttelukohtauksista, vaan pyrin kokonaisvaltaiseen elämäntaparemonttiin. En aio herkuista luopua kokonaan, haluan edelleen nauttia elämästä, mutta aion selvästi vähentää epäterveellisen ruuan syömistä. Alkoholinkäytön olen lopettanut lähes kokonaan, en tosin terveydellisistä syistä, vaan siksi ettei se ole enää vuosiin maistunut. Satunnaisesti juon oluen tai lonkeron, hyvin harvoin. (Myönnettäköön, että ennen vappua join yhden illan aikana lonkeron ja 3 paukkua, taisi tulla tämän vuoden kiintiö täyteen.)

Maylle kiitos tsemppauksesta ja Helmi T:lle kiitokset vinkeistä. Niilo, pahoittelen että eksyit blogiini.